Liikenneturvallisuuden kansalaisfoorumi järjestettiin Helsingin Annantalolla 10.12.2009. Mukana tilaisuuden järjestelyissä olivat Suomen Tiepalvelumiehet STM ry, Suomen Liikenneliitto SuLi ry ja Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ry. Yhteistyöjärjestöt auttoivat ideoinnissa, tilaisuudesta tiedottamisessa, ilmoittautumisten keräämisessä ja toimimalla tilaisuudessa kirjureina.

Noin kaksituntiseen keskustelutilaisuuteen osallistui parikymmentä innokasta kansalaista. Osallistujat saapuivat tilaisuuteen mukanaan ideoita ja parannusehdotuksia suomalaisen ja eurooppalaisen tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Mitä asenteille on tapahtumassa?

Yhdestä suusta todettiin, että liikenneturvallisuus on pitkälti asennekysymys. Siihen vaikuttavat kulttuuri ja kasvatus. Yleinen käyttäytyminen heijastuu liikennekäyttäytymiseen. Suurimmassa osassa kuolemiin johtaneet onnettomuudet aiheuttaa ns. ”inhimillinen tekijä”, kertoi Reijo Muuri. Jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä, loukkaantumiset /kuolemat vähenisivät radikaalisti. Poliisina toimineen Reijon puheenvuorossa oli kuitenkin myös hyvä viesti. Liikenneturvallisuus paranee infrastruktuurien kehittymisen myötä, vaikka liikenteen määrä lisääntyy. Parannusta on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.

Liikennekäyttäymisessä ei kuitenkaan olla nähty suurta muutosta parempaan. Annukka Luoderanta ihmetteli liikennesääntöjen soveltamista, sen sijaan että sääntöjä seurattaisiin. Pertti Liuhta moitti yksilöajattelua, joka ei liikenteessä toimi. Liikenteessä tulisi ”joustaa” antamalla tilaa muille, ei ottamalla sitä itse. Reijo Muuri kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa ihmisistä pitää itseään huomattavasti valtaväestöä parempana kuskina. Miksi Suomen liikenteessä kuitenkin edelleen loukkaantuu noin 8000 ihmistä vuodessa, kysyttiin.

Lasten, nuorten ja aikuisten liikenneasenteista oltiin montaa mieltä. Nuorison parissa työskentelevä Jarkko Väänänen kuvasi monen nykynuoren ajatusmaailmassa heijastuvan ”millään ei oo mitään väliä” -ajattelu. Jarkon kokemusten mukaan nuoret, jotka viettävä aikaa valvottujen harrastusten parissa näyttävät hyvää esimerkkiä liikenteessä, kun taas nuoret, joilta puuttuu virikkeitä elämästä muodostavat tärkeän liikennekasvatuksen kohderyhmän. Nuorten liikennekasvatuksen yhteydessä pidettiin tärkeänä osallistavaa valistusta, kokeiluja, harjoittelua ja sinnikästä asioiden perustelemista. Esimerkkejä vanhempien huonosta esimerkistä löytyi monia, joten keskustelussa palattiin myös vanhempien esimerkin tärkeyteen. Aikuisen rooli liikennekasvattaja on hukassa, jos lapsi joutuu huomauttamaan vanhemmilleen heijastimen tai turvavyön käytöstä, eikä päinvastoin.

Nuorisoon uskottiin myös vaikutettavan hyvin vaikkapa idoleiden esimerkin tai verkkomateriaalin kautta. Kysyttiin myös voiko videopelien huono malli heijastua liikennekäyttäytymiseen. Moottoriurheilun parissa toimiva Mikko Perkko puolusti osaa nuorisoa ja muita rallimiehiä vastuullisina kuljettajina. Oman porukan silmissä ei haluta törttöillä, mikä vahvisti ajatusta osallistuvan oppimisen ja esimerkin tärkeydestä. Nuoriso sai kiitosta liikennekäyttäytymisestään Liisa Tierisalolta. Nuoret ottavat pyörätuolilla liikkuvan hyvin huomioon, monesto jopa aikusia paremmin.

Pienin askelin kohti turvallisempaa liikennettä

Liikenneturvallisuus riippuu usein myös liikenteen yksityiskohtien suunnittelusta, kuten liikennemerkkien tai opasteiden näkyvyydestä ja riittävästä valaistuksesta. Valaistuksesta ei tulisi tinkiä esimerkiksi arkkitehtonisista syistä. Selkeät opasteet ovat erityisen tärkeitä huonokuuloisille ja heikkonäköisille tai sokeille, totesi Markku Toivonen. Selkeyttä kaivattiin myös esimerkiksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väyliin, jotka tahtovat erilaisten merkintätatopojen takia jäädä monesti epäselviksi. Hiekoitus on tärkeää Suomen leveyksillä. Se on halpa tapa huolehtia tienkäyttäjien turvallisuudesta, lisäsi Markku.

Asenteisiin palattiin myös puheenvuoroissa koskien jalankulkijoiden turvallisuutta. Suojateiden näkyvyydestä oltiin huolestuneita ja pyöräilijät haluttiin pois jalkakäytäviltä. Pyöräilijöiden valojen käyttöä pidettiin erittäin tärkeänä, samoin jalankulkijoiden heijastimen käyttöä.

Ajoneuvojen turvallisuus ja tulevaisuus

Ajoneuvojen turvallisuudesta puhuttaessa keskustelua käytiin kiivaasti mm. ajovaloista, joihin liittyvästä kehityksestä ja lainsäädännöstä osasi kertoa Marko Ilva. Osallistujat ihmettelivät, miten joissain Euroopan maissa on edelleen sallittua ajaa päivällä ilman valoja; niiden käyttäminen kun on tärkeää paitsi näkemisen, myös näkymisen vuoksi. Sumu- ja kaukovaloja moitittiin, sillä silmä ei ehdi tottua niiden kirkkauseroihin. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin tehokkaanpaa näöntarkastusta sekä ajovalojen ratsaamista. Näkemisestä ja näkymisestä keskusteltaessa ehdotettiin heijastinten levittämistä myös eteläiseen Euroopaan, kun kerran heijastimia viedään uutisoinnin mukaan jo Afrikkaankin!

Nykyajan autoilla pääsee lujaa. ”Nopeudenrajoittimet ovat arkipäivää raskaassa liikenteessä, miksei siis muillekin”, kysyi Anna-Kaisa Lehtinen. Nopeudenrajoittimia ehdotettiin henkilöautoihin tai erityisesti nuorille kuljettajille, ja jopa mopoihin. Asenne on kuitenkin kaiken A ja O ja autossa pitää olla myös aivot, todettiin. Erilaisten turvallisuusvarusteiden lisääntymisessä piilee vaara siitä, että kuljettaja ulosmittaa varusteet esimerkiksi nostamalla ajonopeutta.

Esimerkkejä maailmalta

Liikennekäyttäytyminen vaihtelee paljon eri maissa ja eri kulttuureissa. Suomen oloja pohdittiin mm. esimerkillisen Japanin ja pyöräilykulttuuriltaan kehittyneen Hollannin esimerkkien valossa. Japanissa sekä jalankulkijat että autoilijat odottavat valoissa maltillisesti, sillä liikennevalot näyttävät jäljellä olevan ajan ennen valojen vaihtumista, kertoi Veijo Rahikainen. Hän kehotti ottamaan mallia myös Ruotsista ja Saksasta, missä autoilijat kunnioittavat suojatietä ankarien sakkojen uhalla, mutta välttämään samaistumista Kiinan tieliikennekulttuuriin. Norjassa hyvän liikennekurin uskotaan olevan kovien rangaistusten ansiota.

Raskaan liikenteen ongelmia

Karavaanari Juha Hämäläinen oli huolissaan raskaiden ja kevyempien ajoneuvojen yhteiselosta ja liikenneturvallisuudesta. Itsemurhakolareita ajavat vaarantavat erityisesti raskaan liikenteen turvallisuuden. Raskaan ja kevyeen liikenteen sopua toivottiin parannettavan eritasoristeyksillä, kunnon kiihdytyskaistoilla ja keskikaiteilla.

Pitäisikö ajokortista tehdä määräaikainen ja täydennyskoulutukseen perustuva?

Miten näkö heikkenee vuosien myötä?

Riittääkö 45 vuotiaana tehty lääkärintarkastus, jos ajokortin saa jo 18 vuotiaana?

Tavoittaako ylimääräinen ajoharjoittelu ja -koulutus aikuset ja vanhemmat kuskit?

Monta kysymystä jäi vielä vastaamatta, kun kello lähestyi kahdeksaa ja kansalaisfoorumin oli aika lopettaa. Foorumin alullepanema Eurooppalaisen tieliikenneturvallisuuden peruskirjan projektitiimi kiitti kaikkia osallistujia aktiivisuudesta ja vakuuttui siitä, että ensimmäisenä Suomessa järjestetty foorumi oli onnistunut. Vastaavanlaisia tilaisuuksia tullaan järjestämään myös muissa Euroopan maissa. Tämän osallistujille toimitettavan ja projektin nettisivuilla (www.erscharter.eu) julkaistavan raportin lisäksi tiimi kerää konkreettiset parannusehdotukset ja tilaisuudessa esille nousseet teemat erilliseen raporttiin, joka toimitentaan Euroopan komissiolle.

Kiitos kaikille osallistujille ja turvallista joulun odotusta!

Eurooppalainen tieliikenneturvallisuuden peruskirja

European Road Safety Charter

yhteyshenkilö Maria Saarela